Fukseja ja benjitä

Eilen oli perinteiset TTY:n fuksimessut, johon tietenkin piti lähteä katsastamaan syksyn tarjonta.

Siellähän sitä taas oli kaikenlaista ja monen näköistä. Tarjontaa siis.

Paikan päällä oli myös jo vakiintuneen tavan mukaan Skybreakersien ja Rankkojen Ankkojen yhteistyönä benji-hyppy suhteellisen korkeasta nosturista. Hintaakaan ei ollut kuin parisen kymppiä, joten kansaa tuli tornista alas ihan mukavalla tahdilla koko päivän.

Perinteisestihän kaikkea pitää kokeilla (paitsi niitä paria juttua) ja olipa bonuksena vielä luvattu ilmainen hyppy, oikein köyden kanssa vieläpä, joten ei sitten muuta kun valjaat kiinni ja torniin. Ystävämme Pleksi sattui olemaan juuri parahiksi kameran kanssa riehumassa korissa, joten kuvamateriaaliakin oli luvassa. Ja siinähän se sitten alkoi uhoamaan, että hyppää takaperin, tulee parempia kuvia. No ei kannata yllyttää hullua. Kyllä siitä kieltämättä pari ihan nohevaa otosta saatiin aikaseksi :-) Korissa ollut työntekijä kyllä vähän katsoi ensin pitkään, kun kuuli että oli eka kerta ja heti kärkeen mennään selkä edellä...

Ei siinä mitään, kyllähän se aika melkoista touhua on. Ja taas yksi asia vähemmän listalla Things to do before you die.

Illemmalla sitten olikin NääsPeksin tämän vuoden rekrysauna. Siitä lisää tuonnempana.

Hortoilevat nomit

Meikäläinen ei varmasti ole mikään suurin viherpeukalo maan päällä. Itse asiassa meinasin jopa heittää äitin meikäläisen kämpille raahaaman muovipalmun mäelle, koska sekin alkoi harmittamaan.

Hämmentävä yksityiskohta kuitenkin meikäläisen yhteiselossa kasvimaailman kanssa on se, että sain noin puolitoista vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi jonkinasteisen palmun ja se on vielä hengissä. Meikäläisen hoitopolitiikalla tämä on suoranainen ihme. Myönnettäköön että hämärän rajamailla on taidettu käydä muutamaan otteeseen... Aika lujatahtoinen rehu on, myönnettäköön.

Tämän ihmeen todennukseski kukka on kasvanut niin isoksi, että se täytyi siirtää isompaan ruukkuun ja vaihtaa mullat. Kuten kunnon teollisuuspamppu ainakin, ulkoistin tämän toiminteen ja apulaishortonomi O.Lahtinen saapui ruukkuineen ja multineen pistämään asian päivänjärjestykseen.

Olkoonkin että asennus on vähän vinossa, niin rehu on nyt uudessa ruukussa ja ilmeisesti edelleen hengissä. Hyvää työvoimaa on nykyään niin vaikea löytää. Ainakin ilmaista.

Nettiradion huumaa

Nykyaikaisella ihmisellä pitää luonnollisesti olla käytössä kaikki palvelut joita intternet tarjoaa ja jotka ovat in, hip ja pop. Selkeästi yksi näistä on Last.fm.

Täytyy myöntää, että suhteellisen kätevä palvelu, koska ei tarvitse raahata töihin mukana mitään valtavaa biisikirjastoa, vaan voi suoraan striiminä kuunnella suhteellisen mukavaa musiikkia edes kohtuullisella äänenlaadulla. Kohtuullinen tarkoittaa tässä sitä, että pystyy taustamusiikkina kuuntelemaan kuulokkeilla ilman että alkaa harmittamaan niin paljon, että töistä ei tule mitään.

Kaiken lisäksi tuo tuntuu olevan huomattavan addiktoiva palvelu, koska se tarjoaa automaattista statistiikkaa kuuntelutottumuksista. Jotka ilmeisesti meikäläisen kohdalla ovat huomattavan kasarihevi-painotteisia... Lieneekö seurausta jameissa käymisestä vai mistä, että olen vanhemmiten löytänyt tämän ah niin mahtavan musiikin genren.

Lisäksi on mielenkiintoista huomata itsessään kova halu päästä manipuloimaan omia statistiikkojaan soittamalla tarkoituksellisesti tiettyjä kappaleita enemmän. Kummallisia juttuja...

Tuolla myös huomaa, kuinka huono musiikkimaku muilla ihmisillä oikeasti on :-)