Ajattelin vielä yön ratoksi testata, että miten tämä Blogspotin ja Facebookin integrointi oikein toimii, jos nyt vaikka joskus sattuisi tännekkin jotain uutta kirjoittamaan.
Ainakin edelliset postaukset näköjään meni kaiken muun maailman kiusaksi myös ah-niin-suosittuun facebookkiin.
torstai 31. joulukuuta 2009
Pitkästä aikaa
Jaahas, kylläpäs sitä on bloggausinto ollutkin matalalla näköjään tässä jokusen aikaa.
No, intouduinpa nyt sitten laittamaan tänne päivityksen, kun ajattelin alkaa pitämään toista blogia. Tämä liittyy loppusyksystä tapahtuneisiin asunto-osakekauppoihin, joiden seurauksena uusia asukkaita odottaa mittava remonttiprojekti Tampereen keskustassa.
Katsotaan jos sille keksisi jonkun repäisevän nimen.
No, intouduinpa nyt sitten laittamaan tänne päivityksen, kun ajattelin alkaa pitämään toista blogia. Tämä liittyy loppusyksystä tapahtuneisiin asunto-osakekauppoihin, joiden seurauksena uusia asukkaita odottaa mittava remonttiprojekti Tampereen keskustassa.
Katsotaan jos sille keksisi jonkun repäisevän nimen.
perjantai 14. syyskuuta 2007
Fukseja ja benjitä
Eilen oli perinteiset TTY:n fuksimessut, johon tietenkin piti lähteä katsastamaan syksyn tarjonta.
Siellähän sitä taas oli kaikenlaista ja monen näköistä. Tarjontaa siis.
Paikan päällä oli myös jo vakiintuneen tavan mukaan Skybreakersien ja Rankkojen Ankkojen yhteistyönä benji-hyppy suhteellisen korkeasta nosturista. Hintaakaan ei ollut kuin parisen kymppiä, joten kansaa tuli tornista alas ihan mukavalla tahdilla koko päivän.
Perinteisestihän kaikkea pitää kokeilla (paitsi niitä paria juttua) ja olipa bonuksena vielä luvattu ilmainen hyppy, oikein köyden kanssa vieläpä, joten ei sitten muuta kun valjaat kiinni ja torniin. Ystävämme Pleksi sattui olemaan juuri parahiksi kameran kanssa riehumassa korissa, joten kuvamateriaaliakin oli luvassa. Ja siinähän se sitten alkoi uhoamaan, että hyppää takaperin, tulee parempia kuvia. No ei kannata yllyttää hullua. Kyllä siitä kieltämättä pari ihan nohevaa otosta saatiin aikaseksi :-) Korissa ollut työntekijä kyllä vähän katsoi ensin pitkään, kun kuuli että oli eka kerta ja heti kärkeen mennään selkä edellä...
Ei siinä mitään, kyllähän se aika melkoista touhua on. Ja taas yksi asia vähemmän listalla Things to do before you die.
Illemmalla sitten olikin NääsPeksin tämän vuoden rekrysauna. Siitä lisää tuonnempana.
Siellähän sitä taas oli kaikenlaista ja monen näköistä. Tarjontaa siis.
Paikan päällä oli myös jo vakiintuneen tavan mukaan Skybreakersien ja Rankkojen Ankkojen yhteistyönä benji-hyppy suhteellisen korkeasta nosturista. Hintaakaan ei ollut kuin parisen kymppiä, joten kansaa tuli tornista alas ihan mukavalla tahdilla koko päivän.
Perinteisestihän kaikkea pitää kokeilla (paitsi niitä paria juttua) ja olipa bonuksena vielä luvattu ilmainen hyppy, oikein köyden kanssa vieläpä, joten ei sitten muuta kun valjaat kiinni ja torniin. Ystävämme Pleksi sattui olemaan juuri parahiksi kameran kanssa riehumassa korissa, joten kuvamateriaaliakin oli luvassa. Ja siinähän se sitten alkoi uhoamaan, että hyppää takaperin, tulee parempia kuvia. No ei kannata yllyttää hullua. Kyllä siitä kieltämättä pari ihan nohevaa otosta saatiin aikaseksi :-) Korissa ollut työntekijä kyllä vähän katsoi ensin pitkään, kun kuuli että oli eka kerta ja heti kärkeen mennään selkä edellä...
Ei siinä mitään, kyllähän se aika melkoista touhua on. Ja taas yksi asia vähemmän listalla Things to do before you die.
Illemmalla sitten olikin NääsPeksin tämän vuoden rekrysauna. Siitä lisää tuonnempana.
tiistai 11. syyskuuta 2007
Hortoilevat nomit
Meikäläinen ei varmasti ole mikään suurin viherpeukalo maan päällä. Itse asiassa meinasin jopa heittää äitin meikäläisen kämpille raahaaman muovipalmun mäelle, koska sekin alkoi harmittamaan.
Hämmentävä yksityiskohta kuitenkin meikäläisen yhteiselossa kasvimaailman kanssa on se, että sain noin puolitoista vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi jonkinasteisen palmun ja se on vielä hengissä. Meikäläisen hoitopolitiikalla tämä on suoranainen ihme. Myönnettäköön että hämärän rajamailla on taidettu käydä muutamaan otteeseen... Aika lujatahtoinen rehu on, myönnettäköön.
Tämän ihmeen todennukseski kukka on kasvanut niin isoksi, että se täytyi siirtää isompaan ruukkuun ja vaihtaa mullat. Kuten kunnon teollisuuspamppu ainakin, ulkoistin tämän toiminteen ja apulaishortonomi O.Lahtinen saapui ruukkuineen ja multineen pistämään asian päivänjärjestykseen.
Olkoonkin että asennus on vähän vinossa, niin rehu on nyt uudessa ruukussa ja ilmeisesti edelleen hengissä. Hyvää työvoimaa on nykyään niin vaikea löytää. Ainakin ilmaista.
Hämmentävä yksityiskohta kuitenkin meikäläisen yhteiselossa kasvimaailman kanssa on se, että sain noin puolitoista vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi jonkinasteisen palmun ja se on vielä hengissä. Meikäläisen hoitopolitiikalla tämä on suoranainen ihme. Myönnettäköön että hämärän rajamailla on taidettu käydä muutamaan otteeseen... Aika lujatahtoinen rehu on, myönnettäköön.
Tämän ihmeen todennukseski kukka on kasvanut niin isoksi, että se täytyi siirtää isompaan ruukkuun ja vaihtaa mullat. Kuten kunnon teollisuuspamppu ainakin, ulkoistin tämän toiminteen ja apulaishortonomi O.Lahtinen saapui ruukkuineen ja multineen pistämään asian päivänjärjestykseen.
Olkoonkin että asennus on vähän vinossa, niin rehu on nyt uudessa ruukussa ja ilmeisesti edelleen hengissä. Hyvää työvoimaa on nykyään niin vaikea löytää. Ainakin ilmaista.
Nettiradion huumaa
Nykyaikaisella ihmisellä pitää luonnollisesti olla käytössä kaikki palvelut joita intternet tarjoaa ja jotka ovat in, hip ja pop. Selkeästi yksi näistä on Last.fm.
Täytyy myöntää, että suhteellisen kätevä palvelu, koska ei tarvitse raahata töihin mukana mitään valtavaa biisikirjastoa, vaan voi suoraan striiminä kuunnella suhteellisen mukavaa musiikkia edes kohtuullisella äänenlaadulla. Kohtuullinen tarkoittaa tässä sitä, että pystyy taustamusiikkina kuuntelemaan kuulokkeilla ilman että alkaa harmittamaan niin paljon, että töistä ei tule mitään.
Kaiken lisäksi tuo tuntuu olevan huomattavan addiktoiva palvelu, koska se tarjoaa automaattista statistiikkaa kuuntelutottumuksista. Jotka ilmeisesti meikäläisen kohdalla ovat huomattavan kasarihevi-painotteisia... Lieneekö seurausta jameissa käymisestä vai mistä, että olen vanhemmiten löytänyt tämän ah niin mahtavan musiikin genren.
Lisäksi on mielenkiintoista huomata itsessään kova halu päästä manipuloimaan omia statistiikkojaan soittamalla tarkoituksellisesti tiettyjä kappaleita enemmän. Kummallisia juttuja...
Tuolla myös huomaa, kuinka huono musiikkimaku muilla ihmisillä oikeasti on :-)
Täytyy myöntää, että suhteellisen kätevä palvelu, koska ei tarvitse raahata töihin mukana mitään valtavaa biisikirjastoa, vaan voi suoraan striiminä kuunnella suhteellisen mukavaa musiikkia edes kohtuullisella äänenlaadulla. Kohtuullinen tarkoittaa tässä sitä, että pystyy taustamusiikkina kuuntelemaan kuulokkeilla ilman että alkaa harmittamaan niin paljon, että töistä ei tule mitään.
Kaiken lisäksi tuo tuntuu olevan huomattavan addiktoiva palvelu, koska se tarjoaa automaattista statistiikkaa kuuntelutottumuksista. Jotka ilmeisesti meikäläisen kohdalla ovat huomattavan kasarihevi-painotteisia... Lieneekö seurausta jameissa käymisestä vai mistä, että olen vanhemmiten löytänyt tämän ah niin mahtavan musiikin genren.
Lisäksi on mielenkiintoista huomata itsessään kova halu päästä manipuloimaan omia statistiikkojaan soittamalla tarkoituksellisesti tiettyjä kappaleita enemmän. Kummallisia juttuja...
Tuolla myös huomaa, kuinka huono musiikkimaku muilla ihmisillä oikeasti on :-)
torstai 23. elokuuta 2007
Fuksit saapuivat
Se on sitten se aika vuodesta, kun taas uudet opiskelijat saapuvat oppilaitoksiin. Ja se aika vuodesta, kun taas voi tuntea itsensä vuoden vanhemmaksi. Itse asiassa suurimmalta osin tasan kymmenen vuotta vanhemmaksi, kuin suurin osa fukseista, ja nimenomaan fuksitytöistä.
TTY:n kauden ensimmäiset bileet oli sitten eilen ja pitihän siellä käydä tunnelma katsastamassa. Liikkeellä oltiin grand master Joneckyn kanssa. Pahat Wanhat Sedät vauhdissa. Perinteisesti bileet olivat Hervannan Huumassa, jonne ei ollut toivoakaan päästä sisään yhdeksän jälkeen. No, käytiin silti tarkistamassa jonossa tilanne, morjestelemassa muutamia tuttuja ja suoraan jatkoille.
Siinä sitten viihdytettiin tyttöjä ja itseämme aamun tunneille. Onhan ne nuoria, mutta nopeita oppimaan. Syksyn teemaksi vahvistui lause "Hands of silk and balls of steel". Mitähän sitä loppusyksy tuo vielä tullessaan.
Jostain kumman syystä on taas kertynyt univelkaa. Tänään töistä kun pääsin kotiin, niin seiskalta "päiväunille" ja heräsin yöllä puoli yksi... No, onpa taas vähän unta varastossa tulevia koitoksia varten.
TTY:n kauden ensimmäiset bileet oli sitten eilen ja pitihän siellä käydä tunnelma katsastamassa. Liikkeellä oltiin grand master Joneckyn kanssa. Pahat Wanhat Sedät vauhdissa. Perinteisesti bileet olivat Hervannan Huumassa, jonne ei ollut toivoakaan päästä sisään yhdeksän jälkeen. No, käytiin silti tarkistamassa jonossa tilanne, morjestelemassa muutamia tuttuja ja suoraan jatkoille.
Siinä sitten viihdytettiin tyttöjä ja itseämme aamun tunneille. Onhan ne nuoria, mutta nopeita oppimaan. Syksyn teemaksi vahvistui lause "Hands of silk and balls of steel". Mitähän sitä loppusyksy tuo vielä tullessaan.
Jostain kumman syystä on taas kertynyt univelkaa. Tänään töistä kun pääsin kotiin, niin seiskalta "päiväunille" ja heräsin yöllä puoli yksi... No, onpa taas vähän unta varastossa tulevia koitoksia varten.
keskiviikko 8. elokuuta 2007
Kyllä Tampere sitten on turvallinen paikka asua ja yrittää
Tulipa todistettua viime yönä, kuinka turvallisessa ympäristössä sitä asuukaan.
Kuten kaikki tasalämpöiset varmaan huomasivat, pari viime päivää on pidellyt melkoisia lämpötiloja elohopean hipoessa kolmeakymmentä.
Noh, kun hiestä tuskaisena eilen olin sitten studiollamme rakentelemassa hieman kaapeleita, niin siinä sitten kotiin ajellessa ennen puolta yötä mittari näytti edelle 25.5 astetta varjossa, joka tarkoitti siis tuohon kellonaikaan kaikkialla, niin loistava idea tietenkin ruuvata autosta etuikkunat täysin auki.
Siinä sitten villinä ja vapaana tuulenvire kasvoillani ajelin koko matkan luu pihalla kotiin asti. Auto parkkiin ja kotiin tsekkaamaan Starsky & Hutch ja suihkun kautta sänkyyn.
Kuinka ollakkaan, seuraavana aamuna kun siinä sitten välittömästi sen jälkeen kun kukko oli karaissut kurkkuaan (eli noin kymmentä vaille kymmenen...) tulin parkkipaikalle ja huomasin että olin sitten jättänyt auton ikkunat täysin auki koko yöksi.
Voitte kuvitella että sydänparka jätti pari lyöntiä väliin.
No, pikainen tarkistus: stereot tallella, handsfree tallella, aurinkolasit tallella. Ilmeisesti yöllä ei myöskään ollut sen kummempia ukkosmyrskyjä, sisätilojen kuivuudesta päätellen...
Ja jotkut vielä väittää, ettei keskusta olisi turvallinen. Voi veljet, kyllä meinaan olisi voinut V-käyrä kivuta pikkaisen korkealle, jos ei olisi käynyt näin hyvin.
Kuten kaikki tasalämpöiset varmaan huomasivat, pari viime päivää on pidellyt melkoisia lämpötiloja elohopean hipoessa kolmeakymmentä.
Noh, kun hiestä tuskaisena eilen olin sitten studiollamme rakentelemassa hieman kaapeleita, niin siinä sitten kotiin ajellessa ennen puolta yötä mittari näytti edelle 25.5 astetta varjossa, joka tarkoitti siis tuohon kellonaikaan kaikkialla, niin loistava idea tietenkin ruuvata autosta etuikkunat täysin auki.
Siinä sitten villinä ja vapaana tuulenvire kasvoillani ajelin koko matkan luu pihalla kotiin asti. Auto parkkiin ja kotiin tsekkaamaan Starsky & Hutch ja suihkun kautta sänkyyn.
Kuinka ollakkaan, seuraavana aamuna kun siinä sitten välittömästi sen jälkeen kun kukko oli karaissut kurkkuaan (eli noin kymmentä vaille kymmenen...) tulin parkkipaikalle ja huomasin että olin sitten jättänyt auton ikkunat täysin auki koko yöksi.
Voitte kuvitella että sydänparka jätti pari lyöntiä väliin.
No, pikainen tarkistus: stereot tallella, handsfree tallella, aurinkolasit tallella. Ilmeisesti yöllä ei myöskään ollut sen kummempia ukkosmyrskyjä, sisätilojen kuivuudesta päätellen...
Ja jotkut vielä väittää, ettei keskusta olisi turvallinen. Voi veljet, kyllä meinaan olisi voinut V-käyrä kivuta pikkaisen korkealle, jos ei olisi käynyt näin hyvin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)